Luin Helena Åhmanin kirjan Mielen johtaminen organisaatioissa. Tämä tulee joululahjalistalle, joka meillä laitetaan joka vuosi jääkaapin oveen marraskuun ensimmäisenä päivänä. Minut tuntevat tietävät, että taloudessamme ei ole pieniä lapsia. Muita kuin minä, koska joulu on hauskaa aikaa. Tiedän mitä teen ja miksi. Kuten Ähman kuvaa kirjassaan johtajan ominaisuuksia – johtajan tulee tietää miksi tekee, mitä tekee ja ohjata katse sinne minne oikeasti haluaa sen menevän. Ja tehdä tämä ihmiset muistaen.
Kirjaan pitää aina välillä palata, se ei ole kertalukemisen aineistoa. Tämän sanoo myös kirjailija. Åhmanin kirja on erinomainen yhdistelmä johtamista ja pedagogista johtamista, ihmisten ja ihmisten mielen johtamista; kirjoittajan ydinajatus on se, että johtaminen on aina mielen johtamista, toisten ja itsensä huomioimista, sanojen merkitysten tärkeyttä, konkreettisten ja selkeiden tavoitteiden asettamisen tärkeyttä, itsensä johtamista, pelkojen voittamista ja ilmaisun selkeyden tärkeyttä. Eikä missään kohtaa kyseenalaisteta liiketaloudellisesta menestystä. Kirja ei ole helpon johtamisen käsikirja eikä anna palikoita sellaiseeen.
Tutustuessani kirjaan ja selatessani aiheita ajattelin, että tuon taiteiden ja valokuvauksen vaikutuksen johtamiseen osan voisi skipata. Voi jos olisin jättänyt lukematta!! Mikä moka! Olisin ollut hölmö ja menettänyt paljon, ehkä juuri olennaisen, ollut oppimatta ja heittänyt romukoppaan kaikki tavoitteeni, joita varten opiskelen ja haluan ja tarvitsen saada tietoa, ja minkä vuoksi olin rohkea toteuttaessani päätöksen opintojen jatkamisesta: tavoitteeni saada uutta ja syventävää tietoa siihen työhön mitä haluan tehdä, oppia ja kehittyä. Ja melkein lukematta jättäminen ihan vain sen vuoksi, että uusi näkökulma ja uudet keinot eivät kyseisellä hetkellä vain kiinnostaneet. Ei rapise tarroja ei.
Miksi johtaminen onnistuu tai epäonnistuu? Olen työskennellyt keskieurooppalaisessa, amerikkalaisessa ja pohjoismaalais-suomalaisissa organisaatiossa. Kokemuksen perusteella sanoisin, että suomalainen organisaatio ei ole kärjessä. Suomi on aikuisoppimisen luvattu maa. Miksi esimerkiksi ylennyksien ehdoksi ei laiteta tutkitun tiedon opinahojen, esimerkiksi avointen yliopistojen, johtamisen ja kasvatustieteiden kurssien (hyväksytysti) suorittamista? Miksi esimiehiksi ja johtajiksi ylennetään, tai niille paikoille haluaa, henkilöitä joilla ei ole taitoa eikä ammatillista kompetenssia johtamiseen työnä?
Susanna Niinistö-Sivurannan esittämät pedagogisen johtamisen elementit kuten osaamisen johtaminen ja sitä kautta syntyvä organisaation kyvykkyys ja tiedolla johtamisen kautta syntyvä laatukulttuuri ja tuloksellisuus komppaavat mielen johtamista organisaatiossa. Koska Åhmanin mukaan sillä on merkitystä mitä sanoo ja miten sanoo. Keskity välillä toisiin, keskity siihen mitä ja miten sanot, keskity siihen mitä ja miten toinen sanoo, unohda välillä itsesi ja keskity muihin, puhu vahvasti ja vakuuttavasti, opi ja jaa tietoa.
Lisäisin tähän loppuun kauniisti ja kannustavasti puhumisen ja kielen hyvän käytön johtamisen tärkeydessä. Koska sillä on merkitystä ihmisen mieleen.