Solmutyöskentelyä ja itsensä liikuttamista

Hyvä lukija. En edelleenkään tiedä jääkö blogini vain kahteen kirjoitukseen, joka vaaditaan pedagoginen johtaminen digiajalla kurssin läpäisemiseksi. Harmittaa, että en osaa visualisoida blogiani. Ehkä joskus on aika oppi sekin. Askel kerrallaan aikuisenakin uuden opin tiellä.

Lupasin edellisen, ensimmäiseni, blogin lopussa käsitellä solmutyöskentelyä. Opiskelin aikuiskasvatuksen aineopinnot valiten liike-elämän työorganisaatioihin ja työn kehittämiseen sopivat kurssit. Eräiden kurssien opettaja puhui usein hyvästä teoriasta. Opintojen alussa mietin mikä on hyvä teoria ja mitä se tarkoittaa.  En osaa ilmaista tieteellisesti hyvän teorian teoriaa, mutta minulle se kenties on sitä, että osaan perustellusti tuoda teorian käytäntöön, esittää teorian suhteessa käytäntöön ja hahmottaa teoriaa kokemuksiini.

SOLMUTYÖSKENTELY – TEORIA JA KÄYTÄNTÖ

Engeström (2005, s. 87) määrittelee solmutyöskentelyn tavaksi, jossa eri organisaatioiden ja toimintajärjestelmien tarkoituksenmukaisimmat henkilöt pystyvät toiminnan kohteen hoitamisessa ja nopeasti kytkemään toimintansa yhteen ja taas eriytymään. Solmussa kohde, yleensä asiakas, on yleensä se taho, joka määrittelee solmun kussakin työn vaiheessa olevan johtavan osapuolen. Solmutyöskentely horjuttaa myös perinteisiä valta-asemia. Kenelläkään toimijoista ei ole pysyvää määräävää tai kontrolloivaa asemaa työn hoitamisessa, koska työ ja siihen osallistuvat toimijat vaihtuvat sen mukaan, mitä työn kohde vaatii tehtäväksi. Engeström katsoo solmutyöskentelyn olevan osa nykymuotoista verkostotaloutta, yhteenliittymiä ja alliansseja, joissa tehdään yhteistyötä yli perinteisten organisaatiorajojen ja jossa yhteistyö ei pelkisty tietyn yksilön eikä organisaation keskitettyyn kontrolliin eikä määräävään asemaan.

Kenties aikuisopiskelijat ovat juurikin solmutyöskentelyn ammattilaisia. Me kytkemme itsemme tietyn kurssin tiettyyn ryhmätyöhön tietyksi ajaksi tavoitteena tehdä asetettu työ ja tavoitteen saavuttamisen jälkeen erkanemme kunnes taas kytkemme itsemme uuteen ryhmään uutta asiaa varten.  Asiakkaaksi voidaan kenties mieltää kurssin opettaja ja kurssin tehtävien vaatimukset ja sen mukaan ryhmän kukin jäsen antaa oman panoksensa työn tavoitteen saavuttamiseksi. Olemme luentosaleissa ja digiavaruudessa kohtaavia ja erkanevia yhteenliittymiä.

Myös Sannino (2009, 215–216)  antaa teorialle kasvot ja saa teorian elämään nykypäivään tuomalla esiin myös mielestäni yhden tärkeimmistä solmutyöskentelyssä pitämäni arvon, näkökulman ja konkreettisen hyödyn: ongelmien ratkaisun yhdessä.

Sannino yhdistää solmutyöskentelyn ja ongelmien ratkaisun malliksi, jossa muuten löysästi yhtenäiset kumppanit kytkeytyvät intensiivisesti tilanteen mukaan yhteen ratkaistakseen ongelmia ja etsiäkseen nopeita ratkaisuja heidän yhteisen työn kohteen niin vaatiessa.

Solmutyöskentelyähän me kenties teemme liike-elämän organisaatioissa tietämättämme koko ajan.

MITÄ AIKUISOPISKELU AVOIMESSA YLIOPISTOSSA VAATII

Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, koska vastaus riippuu opiskelijan henkilökohtaisesta tilanteesta; esimerkiksi saako ja voiko opiskella täysipäiväisesti, opiskeleeko ainekokonaisuuksia vai yksittäisiä kursseja, onko tavoitteena tutkinto  ja niin edelleen.

Ainakin tämä vaatii peppu penkkiin ja tv kiinni asennetta. Niin hassulle kuin kuulostaakin, niin sosiaalista mediaa ei voi laittaa kiinni, koska sen käyttöä tarvitaan monella kurssilla ja se on tullut jo osaksi normaalia vuorovaikutusta ja tehtävien tekemistä.

Jos opiskelija tekee ainekokonaisuuksia tai kokonaisuuksiin vaikuttavia osia tavoitteellisesti, niin tämä vaatii suunnittelua ja suunnitelmien toimeenpanoa. Saan aina vähän näppylöitä kun kuulen suunnitelmien tekemisestä. Odotan innolla ja vaivaantuneenakin sitä kohtaa, missä esitetään konkreettinen toimeenpanosuunnitelma.

Hyvässä johtamisessa sanotaan olevan tärkeää tavoitteen asettaminen, puhuminen sekä keskustelu miksi tavoite on tärkeä. Aikuisopiskelija tekee saman yksin itsensä kanssa: puhuu ja keskustelee miksi minä tätä teen. Se auttaa jaksamaan ja toimeenpanemaan suunnitelmat.  Tämä on joskus raivostuttavan yksinäistä. Mutta luovuttaa ei kannata eikä uskoa jos joku sanoo että et sä voi. Kyllä sä voit.

LIIKU DIGISSÄ JA LIIKUTA ITSEÄSI

Lonkan koukistajat ovat kovilla ja jähmettyvät istumisesta: mene venyttely- tai syvävenyttelytunneille, selkäjumppaan tai joogaan.  Tai vesinyrkkeilyyn, siinä lähtee kaikki aggressiot.

Digitaalisuus itsessään ei ole autuaaksi tekevä asia ja sen käyttö sekä siellä olo tulisi olla tarkoituksen- mukaista. Moniko esimerkiksi pk-yritys on valinnut, tehnyt ja toimeenpannut itselleen tarkoituksenmukaisen viestintästrategian, ottanut työntekijät mukaan suunnitteluun sekä sopinut käytöksestä sosiaalisessa mediassa? Viestintästrategiaan valittujen kanavien käyttö tulisi myös opettaa kaikille työntekijöille.

Tieto ja viestintä ovat digissä. Hyvä niin ja siihen tulee sopeutua, sitä tulee opetella ja opettaa. Kunhan pitää jonkun järjen päässään, eikä esimerkiksi myyjän ammatissa someta kavereiden kanssa asiakkaan odottaessa vuoroaan. Kun se asiakas ei odota.

Asiakkaan kohtelu ja työssä opettaminen ovat niin herkullisia aiheita, että ehkä jatkan.

 

Pilkunviilauksesta blogiin

 

PILKUNVIILAUKSESTA BLOGIIN

Kun ei tiedä mistä aloittaa, alusta vai lopusta, niin on hyvä aloittaa keskeltä. Opiskelen Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa. Kasvatustieteiden perusteiden (appro) ja aikuiskasvatuksen aineopintojen valmistuttua jatkoin opintoja johtamisen ja viestinnän opinnoilla.  Nyt meneillään kurssilla, jonka nimi on pedagoginen johtaminen digiajalla, toinen kurssin suorittamiseen luentoihin osallistumisen lisäksi on kaksi blogikirjoitusta. Epätavallista? Sanoisin että kyllä, mutta myös tulevaisuutta. Outoa ja uutta? Kyllä,  verrattuna perusluentoihin + kirjatenttikursseihin.  Mielenkiintoista ja opettavaista? Kyllä, sekä outoa joidenkin  edellisten kurssien pilkun paikan viilaamisen jälkeen. Tarvitaanko pilkunviilauskursseja ja näitä kursseja, joilla asiat tehdään toisin kuin yliopisto-opetuksessa kenties on totuttu, digitaalisuuden, tiedon julkisen jakamisen ja tulevaisuuden ehdoilla? Molempia tarvitaan. Kielen hyvä ja tarkoituksenmukainen käyttö on hallittava myös sosiaalisessa mediassa.

Opettaminen ja oppiminen on muutoksessa: olen suorittanut tässä samaisessa oppilaitoksessa ainekokonaisuuksiin kuuluvia  kursseja, joilla pilkut, pisteet ja täsmällisesti oikein tehty lähdeviittaustekniikka kirjoituksen seassa ja lähteiden oikeinkirjoitus  oli (kenties)  tärkeämpää kuin sisällön sisäistäminen ja oppimansa  esittäminen. Nyt pitäisi opetella vapaampi tyyli ja opetella pitämään blogia.

Kuten meneillään olevan kurssin opettaja sanoi, molempia tapoja tarvitaan; sekä akateemisen kirjoitustyylin hallintaa että vapaampaa tyyliä.   Niin paljon kuin niillä ”pilkkukursseilla” saimme vertaistukea ärsytykseemme toisilta kohtalotovereilta ja mietimme aikuisille opettamisen tyyliä, niin oli se sittenkin opettavaista ja kaiken tuskan väärti. Kiitos opettajille.

 

AIKUISENA OPPIMASSA AVOIMESSA YLIOPISTOSSA

Olen aikuinen nainen. Suht hyvällä järjellä varustettu liike-elämän ja vähän opettamisenkin taustalla. Opiskelen, koska haluan oppia ja minulla on tavoite.. Opiskelen omaa tulevaisuuttani varten ja siksi, että haluan olla mukana ja auttaa liike-elämän organisaatioita tuottamaan erinomaista palvelua, olemaan kyvykkäitä organisaatioita, hallitsemaan hajautetun työn ja kuunnella ja tukea työn tekijöitä (tarkoituksella erikseen kirjoitettu) saavuttamaan työn tavoite. En halua unohtaa hyvää johtamista: yhteisen tavoitteen saavuttamista, rohkaisemista, vuorovaikutusta, kuuntelemista, keskustelua ja kysymistä, muutoksessa auttamista ja sitä, että asiakkaat tuovat taloudellisen menestyksen ja asiakkaiden eteen tehdään työtä. Nyt ja tulevaisuus on tiedon hyvää jakamista, hallitun digitalisaation käyttöä tiedon jakamisessa, hajautetun työn hallintaa ja päätösten teon toimeenpanoa.

Jonkun on uskallettava – uskallettava tehdä päätöksiä, toimeenpanna niitä ja uskallettava oppia.

Olen jo nyt saanut kokea yliopisto-opetuksen moninaisuuden, kehityksen sekä opetustyylien ja kurssien suoritusvaatimusten ääripäät; pilkuista blogiin. Aikuisopiskelija joutuu asemoimaan itsensä yhä uudelleen ja uudelleen vastaanottavaiseksi erilaisille opetustyyleille, kurssin suorittamisvaatimukselle sekä erityyppisille opettajille tietäen, että tästä on vain selvittävä jos haluaa edes jonkinlaisen (hyvän) arvosanan ja opin opintopisteiden lisäksi.

Muutaman kerran on ollut oksennusitkupotkuraivarit lähellä. Osaksi omaa syytä, osaksi muusta syystä traumatisoituneena.

Me opimme ja opettelemme tieteellistä sekä rennompaa kirjallista ilmaisua istumalla luennoilla face to face tilanteessa, yksin koneen ääressä verkkokursseilla ja edellisten yhdistelmillä, face to face ryhmätöissä sekä verkkoryhmissä, jossa ”tunnet” ryhmätyökaverin vain nimeltä ja kenties opit tuntemaan hänet mielipiteistään, teet ehkä kurssin töitä twitterissä.  Me etsimme kurssikirjallisuutta kirjastosta ja perinteisistä kirjoista melkein tapellen, ostamme kirjoja nettikirjakaupoista, lainaamme tai ostamme e-kirjoja ja jokaisella kurssilla toivomme, että vaadittavaa kirjallisuutta on edes jossakin muodossa jossakin saatavissa ja olemassa.

 

KUN EI OSAA EDES KIRJOITTAA

Aikuisopiskelu avoimessa yliopistossa vaatii sitkeyttä. Ainakin silloin, kun ei osaa tuottaa tieteellistä tekstiä eikä ymmärrä sanojen merkityksiä.  Aluksi mentiin suomen kielen kieliopilla ja katsottiin sanojen merkityksiä netistä tai Otavan suuresta sivistyssanakirjasta, jonka voin sanoa olevan jokaisen aikuisopiskelijan kirjahyllyn tarvitsemaa peruskamaa. Olkoonkin ”vain” kirja.

Tieteellisen tekstin kirjoittaminen ja tuottaminen on oma lajinsa ja siihen kuuluu omat sääntönsä, kuten täydellisesti hallittava lähdeviittaustekniikka, hyvän tieteellisen käytännön noudattaminen, lähteiden selvä erottaminen omasta tekstistä ja se, että osaa myös tarvittaessa tuoda esiin omaa ääntä. Tosin, tämä omaäänisyys riippuu opettajasta: josko se on sallittua tai ei, vaadittua tai ei, suositeltavaa tai ei.

Osallistuin tieteellisen kirjoittamisen kurssille kasvatustieteiden aineopintojen tekemisen jälkeen. Olisiko kannattanut osallistua aikaisemmin? Hmm. Aikuiskasvatuksen aineopintojen kaikki kurssit menivät läpi ensimmäisellä kerralla, mutta tieteellisen kirjoittamisen kurssi ei. Se tuli takaisin ”täydennettävä. Kiitän ihanasta opettajasta, joka jaksoi opettaa ymmärrettävästi, rohkaisi, kertoi missä meni vikaan, antoi ohjeita korjaamiseen ja kannusti jatkamaan oman äänen säilyttämistä kirjoittamisessa. Eikä minulle kertaakaan tullut mieleen ettenkö selviäisi. Tästäkin. Ensimmäinen uusinta meni läpi.

 

OPISKELUN KUSTANNUKSISTA

Opiskelu avoimessa yliopistossa ei ole ilmaista eikä maksutonta. Teen valintoja: en käy kahviloissa – en halua maksaa Helsingin ja Suomen hintoja, otan eväät ja vesipullon luennoille – Suomen kraanavesi on hyvää jos ei nyt niin seksikästä kuin makuvedet enkä osta heti kaikkein uusimpia tietoliikennelaitteita. Aion toki kirjoittaa joulupukille ja toivoa omaa uutta ja tosi hienoa monitoimitablettia. Sen pitää olla nätti ja hyvän värinen.

Kurssin läpäisemiseksi blogeja pitää kirjoittaa kaksi. En tiedä jääkö se kahteen vai jatkanko eteenpäin. Seuraavassa blogissa käsittelen muun muassa solmutyöskentelyn teoriaa suhteessa avoimen yliopiston kurssien ryhmätyöskentelyyn. Solmutyöskentely on mielenkiintoinen teoria siksikin, että se on helposti ymmärrettävä ja konkreettinen. Katsoisin, että moni liike-elämän organisaatio ja organisaation jäsen toimii solmuteorian mukaisesti tietämättään tekevänsä niin.

Ihanaa oppia digaajassa, globaalissa tiedonjaon maailmassa, uudessa ja vanhassa: kirjoitan blogia kuulokkeet korvilla ja kuuntelen Hollannin radion Radio Veronicaa. Leuk! Vuonna kookos ja kukkaruukku opettelemani hollannin kieli palautuu ehkä mieleen pala palalta.

Moikka maailma!

Tervetuloa sivustolle MunBlogi.com. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Voit joko muokata tätä artikkelia tai poistaa sen ja aloittaa bloggaamisen.

Jos et ole tämän blogin rekisteröinyt henkilön, rekisteröi oma ilmainen blogi.