VALINTOJA JA OSAAMISEN TUSKAA
En ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiini ja nyt tein nyt valinnan blogini säännöllisestä kuukausittaisesta päivittämisestä. Jatkan hyväksi havaitulla linjalla reflektoiden aikuisen naisen yliopisto-opintoja Helsingin yliopiston avoimessa yksityisen sektorin työorganisaatioihin, samalla joskus purkaen kiukkua ja tuskaa pidätellen.
Opintoja on nyt takana 100 op, 105 op meneillään. En ole opiskellut just for fun- minulla ei ole ollut sellaista luxusta- vaan opinnollani on alusta lähtien ollut tavoite: oppia ja syventää osaamistani sekä saada eteenpäin oikeuttavat arvosanat. Takana on nyt kasvatustieteiden perusteet sekä aikuiskasvatuksen ja johtamisen aineopinnot plus muutama irrallinen kurssi tavoittelemillani arvosanoilla. Kursseista voin lämpimästi suositella pedaginen johtaminen digiajalla. Jatkan eteenpäin, koska haluan ja osaan ja koska Suomessa on aivan loistava mahdollisuus yliopistotasoiseen aikuisopiskeluun. Olenko vitosen oppilas? En ole. Eikä se ole estänyt minua oppimasta, olemalla hyvä siinä mitä teen ja omaksumasta uutta tietoa. Se on vaatinut työtä, sen voin sanoa.
KUN OPISKELU JA OSAAMINEN ON PAHAKSI
Nyt jo eläkkeellä oleva entinen esimieheni, nykyinen perheystävä, sanoi minulle että ”Outi, ehkä diplomaatin ura ei kenties olisi paras uravalintasi.” Tämä tulee mieleeni keskustellessani rekrytoijien ja potentiaalisten(ko?) työnantajien kanssa. Osa rekrytoijista antaa vinkiksi, että ”älä sitten tuo esille noita sun opintoja, pidä matalaa profiilia”, osa sanoo että go for it. Sama jako on suomalaisomisteisten ja ulkomaalaisomisteisen yhtiöiden kanssa: suomalaisomisteiset (perinteiset) yhtiöt pelkäävät muun muassa muutosjohtajuuden osaamista, hajautetun työn hallintaa ja sen opettamista sekä työssä opettamisen pedogogiikkaa, kv-omisteiset eivät.
Yhteiskunnassamme puhutaan toisella kädellä ja vaaditaankin uuden oppimista ja osaamisen päivittämistä läpi eliniän ja yritykset huutavat osaavan ja kyvykkään työvoiman perään. Kysyn, että miksi toisella kädellä osaavaa ja kyvykästä ja itsensä kouluttavaa ja osaamista syventävää työntekijää sitten karsastetaan ja hänet katsotaan liian päteväksi? Hyvät suomalaisomisteiset pk-yritysten johtajat – puheenne osaavan työvoiman saannin vaikeudesta ja muutoksen välttämättömyydestä saa oudon sävyn jos te ette edes uskalla palkata niitä henkilöitä, jotka osaisivat auttaa teitä niissä asioissa, jotka kenties ovat aiheuttaneet ne ongelmat joihinka julkisuudessa pyydätte apua: vanhat vallan rakenteet, muutosjohtamisen osaamattomuus, pintatason perehdyttäminen ja työssä opettaminen syväopettamisen sijaan ja hajautetun työn hallinta. Muutos kun lähtee teistä itsestänne. Aivan kuten se lähtee ja lähti aikuisopiskelijastakin.
Huomasin joksikin aikaa valinneeni hiljaisen tien. Vähättelin opintojani, opintosuorituksiani ja oppimaani. Kenties näin on käynyt muillekin aikuisopiskelijoille opintojen siinä vaiheessa, kun tietoa on jo paljon mutta se ei ole vielä saanut oikeaa muotoa. Heräsin tyhmyyteeni työskennellessäni loistavassa keskieurooppalaisomisteissa yrityksessä; mikä tekemisen meininki, erinomainen arvostus hyvälle työssä opettamiselle, muutosjohtamisen uskallus ja jämäkkyys, aikuisopiskelun ja yksilön arvostus, kannattava liiketoiminta hajautetussa työympäristössä. Ja kaikki tämä tietoa jakaen ja keskustellen.
Älkää vähätelkö opiskelusaavutuksianne ja oppimaanne. Jonakin päivänä se löytää hyvän kumppanin.