PILKUNVIILAUKSESTA BLOGIIN
Kun ei tiedä mistä aloittaa, alusta vai lopusta, niin on hyvä aloittaa keskeltä. Opiskelen Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa. Kasvatustieteiden perusteiden (appro) ja aikuiskasvatuksen aineopintojen valmistuttua jatkoin opintoja johtamisen ja viestinnän opinnoilla. Nyt meneillään kurssilla, jonka nimi on pedagoginen johtaminen digiajalla, toinen kurssin suorittamiseen luentoihin osallistumisen lisäksi on kaksi blogikirjoitusta. Epätavallista? Sanoisin että kyllä, mutta myös tulevaisuutta. Outoa ja uutta? Kyllä, verrattuna perusluentoihin + kirjatenttikursseihin. Mielenkiintoista ja opettavaista? Kyllä, sekä outoa joidenkin edellisten kurssien pilkun paikan viilaamisen jälkeen. Tarvitaanko pilkunviilauskursseja ja näitä kursseja, joilla asiat tehdään toisin kuin yliopisto-opetuksessa kenties on totuttu, digitaalisuuden, tiedon julkisen jakamisen ja tulevaisuuden ehdoilla? Molempia tarvitaan. Kielen hyvä ja tarkoituksenmukainen käyttö on hallittava myös sosiaalisessa mediassa.
Opettaminen ja oppiminen on muutoksessa: olen suorittanut tässä samaisessa oppilaitoksessa ainekokonaisuuksiin kuuluvia kursseja, joilla pilkut, pisteet ja täsmällisesti oikein tehty lähdeviittaustekniikka kirjoituksen seassa ja lähteiden oikeinkirjoitus oli (kenties) tärkeämpää kuin sisällön sisäistäminen ja oppimansa esittäminen. Nyt pitäisi opetella vapaampi tyyli ja opetella pitämään blogia.
Kuten meneillään olevan kurssin opettaja sanoi, molempia tapoja tarvitaan; sekä akateemisen kirjoitustyylin hallintaa että vapaampaa tyyliä. Niin paljon kuin niillä ”pilkkukursseilla” saimme vertaistukea ärsytykseemme toisilta kohtalotovereilta ja mietimme aikuisille opettamisen tyyliä, niin oli se sittenkin opettavaista ja kaiken tuskan väärti. Kiitos opettajille.
AIKUISENA OPPIMASSA AVOIMESSA YLIOPISTOSSA
Olen aikuinen nainen. Suht hyvällä järjellä varustettu liike-elämän ja vähän opettamisenkin taustalla. Opiskelen, koska haluan oppia ja minulla on tavoite.. Opiskelen omaa tulevaisuuttani varten ja siksi, että haluan olla mukana ja auttaa liike-elämän organisaatioita tuottamaan erinomaista palvelua, olemaan kyvykkäitä organisaatioita, hallitsemaan hajautetun työn ja kuunnella ja tukea työn tekijöitä (tarkoituksella erikseen kirjoitettu) saavuttamaan työn tavoite. En halua unohtaa hyvää johtamista: yhteisen tavoitteen saavuttamista, rohkaisemista, vuorovaikutusta, kuuntelemista, keskustelua ja kysymistä, muutoksessa auttamista ja sitä, että asiakkaat tuovat taloudellisen menestyksen ja asiakkaiden eteen tehdään työtä. Nyt ja tulevaisuus on tiedon hyvää jakamista, hallitun digitalisaation käyttöä tiedon jakamisessa, hajautetun työn hallintaa ja päätösten teon toimeenpanoa.
Jonkun on uskallettava – uskallettava tehdä päätöksiä, toimeenpanna niitä ja uskallettava oppia.
Olen jo nyt saanut kokea yliopisto-opetuksen moninaisuuden, kehityksen sekä opetustyylien ja kurssien suoritusvaatimusten ääripäät; pilkuista blogiin. Aikuisopiskelija joutuu asemoimaan itsensä yhä uudelleen ja uudelleen vastaanottavaiseksi erilaisille opetustyyleille, kurssin suorittamisvaatimukselle sekä erityyppisille opettajille tietäen, että tästä on vain selvittävä jos haluaa edes jonkinlaisen (hyvän) arvosanan ja opin opintopisteiden lisäksi.
Muutaman kerran on ollut oksennusitkupotkuraivarit lähellä. Osaksi omaa syytä, osaksi muusta syystä traumatisoituneena.
Me opimme ja opettelemme tieteellistä sekä rennompaa kirjallista ilmaisua istumalla luennoilla face to face tilanteessa, yksin koneen ääressä verkkokursseilla ja edellisten yhdistelmillä, face to face ryhmätöissä sekä verkkoryhmissä, jossa ”tunnet” ryhmätyökaverin vain nimeltä ja kenties opit tuntemaan hänet mielipiteistään, teet ehkä kurssin töitä twitterissä. Me etsimme kurssikirjallisuutta kirjastosta ja perinteisistä kirjoista melkein tapellen, ostamme kirjoja nettikirjakaupoista, lainaamme tai ostamme e-kirjoja ja jokaisella kurssilla toivomme, että vaadittavaa kirjallisuutta on edes jossakin muodossa jossakin saatavissa ja olemassa.
KUN EI OSAA EDES KIRJOITTAA
Aikuisopiskelu avoimessa yliopistossa vaatii sitkeyttä. Ainakin silloin, kun ei osaa tuottaa tieteellistä tekstiä eikä ymmärrä sanojen merkityksiä. Aluksi mentiin suomen kielen kieliopilla ja katsottiin sanojen merkityksiä netistä tai Otavan suuresta sivistyssanakirjasta, jonka voin sanoa olevan jokaisen aikuisopiskelijan kirjahyllyn tarvitsemaa peruskamaa. Olkoonkin ”vain” kirja.
Tieteellisen tekstin kirjoittaminen ja tuottaminen on oma lajinsa ja siihen kuuluu omat sääntönsä, kuten täydellisesti hallittava lähdeviittaustekniikka, hyvän tieteellisen käytännön noudattaminen, lähteiden selvä erottaminen omasta tekstistä ja se, että osaa myös tarvittaessa tuoda esiin omaa ääntä. Tosin, tämä omaäänisyys riippuu opettajasta: josko se on sallittua tai ei, vaadittua tai ei, suositeltavaa tai ei.
Osallistuin tieteellisen kirjoittamisen kurssille kasvatustieteiden aineopintojen tekemisen jälkeen. Olisiko kannattanut osallistua aikaisemmin? Hmm. Aikuiskasvatuksen aineopintojen kaikki kurssit menivät läpi ensimmäisellä kerralla, mutta tieteellisen kirjoittamisen kurssi ei. Se tuli takaisin ”täydennettävä. Kiitän ihanasta opettajasta, joka jaksoi opettaa ymmärrettävästi, rohkaisi, kertoi missä meni vikaan, antoi ohjeita korjaamiseen ja kannusti jatkamaan oman äänen säilyttämistä kirjoittamisessa. Eikä minulle kertaakaan tullut mieleen ettenkö selviäisi. Tästäkin. Ensimmäinen uusinta meni läpi.
OPISKELUN KUSTANNUKSISTA
Opiskelu avoimessa yliopistossa ei ole ilmaista eikä maksutonta. Teen valintoja: en käy kahviloissa – en halua maksaa Helsingin ja Suomen hintoja, otan eväät ja vesipullon luennoille – Suomen kraanavesi on hyvää jos ei nyt niin seksikästä kuin makuvedet enkä osta heti kaikkein uusimpia tietoliikennelaitteita. Aion toki kirjoittaa joulupukille ja toivoa omaa uutta ja tosi hienoa monitoimitablettia. Sen pitää olla nätti ja hyvän värinen.
Kurssin läpäisemiseksi blogeja pitää kirjoittaa kaksi. En tiedä jääkö se kahteen vai jatkanko eteenpäin. Seuraavassa blogissa käsittelen muun muassa solmutyöskentelyn teoriaa suhteessa avoimen yliopiston kurssien ryhmätyöskentelyyn. Solmutyöskentely on mielenkiintoinen teoria siksikin, että se on helposti ymmärrettävä ja konkreettinen. Katsoisin, että moni liike-elämän organisaatio ja organisaation jäsen toimii solmuteorian mukaisesti tietämättään tekevänsä niin.
Ihanaa oppia digaajassa, globaalissa tiedonjaon maailmassa, uudessa ja vanhassa: kirjoitan blogia kuulokkeet korvilla ja kuuntelen Hollannin radion Radio Veronicaa. Leuk! Vuonna kookos ja kukkaruukku opettelemani hollannin kieli palautuu ehkä mieleen pala palalta.