Tavoitteellisesti tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylää pitkin
Ajatukseni ja kirjoitukseni ovat olleet katkolla ja siihen on ollut hyvä syy. Tein Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa viimeisimmän kokonaisuuden, johtamisen 35 op kurssien viimeisimmät kurssit niin omistautuneesti, opiskelusta nauttien, tietoa janoen ja oppien, reflektoiden ja kirjoittaen kuin vain pystyin. Minulle oli selvää, että haen kevään 2019 yhteishaussa Tampereen yliopiston kasvatustieteelliseen tiedekuntaan jonne reittini tulisi olemaan avoimen ylipiston väylä.
Avoimen yliopiston väylä tutkinto-opiskelijaksi ei ole automaatio, eikä se ole kaikkein helpoin ja nopein tie. Jokaisen yliopiston jokaisella tiedekunnalla on oikeus päättää (ainakin keväällä 2019 on näin) millä arvosanoilla ja kuinka monella opintopisteellä avoimen yliopiston opiskelijalla on hakukelpoisuus väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi. Yleisesti voitaneen todeta, että opintokokonaisuuksien arvosanan tulee olla vähintään 3, asteikko on 1-5, ja opintopisteitä tulee olla vähintään 100 op. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tutkinto-opiskelijoille sallitut 1, 2 ja 3 kurssiarvosanat eivät ole sallittu väylän kautta hakijalle. Töitä täytyy tehdä sen eteen, että opintokokonaisuuksien arvosana on 3 tai yli. Mieluiten yli, koska myös arvosanat ratkaisevat. Johtamisen kurssit, tuo viimeinen 35 op rutistus ennen yhteishakua, olivat minulle suhteellisen helppoja koska pidän aiheesta aidosti ja niissä yhdistyy monet mielenkiintoiset aiheet: tilannetaju, tavoitteiden saavuttaminen, palvelulogiikan johtaminen, organisaatiopsykologia ja niin edelleen kaikki se työorganisaatioiden todellisuus.
Yhteishaku ja tulokset
Rutistin omasta halusta johtamisen kursseista vitoset. Osasin ja kykenin. Ja tein niiden eteen töitä. Yhteishaussa lähettämissäni papereissa oli 109 op hyvillä arvosanoilla ja motivaatiokirjeeni oli hyvä, koska tiesin mitä haluan ja minkä eteen olin muutaman vuoden tehnyt tavoitteellisesti töitä. Hain Tampereen yliopiston kasvatustieteelliseen tiedekuntaan, koska Tampereella on elinikäisen oppimisen suuntautumisvaihtoehto ja vapaa sivuaine, jonka tiesin jo alusta pitäen tekeväni johtamisesta. Tampereen yliopistossa voi suorittaa myös opettajan pedagogiset opinnot. Elinikäinen oppiminen tarkoittaa käytännössä aikuiskasvatusta ja katson sen olevan itselleni oikean vaihtoehdon, koska työtaustani on yksityiseltä sektorilta.
Yhteishaun tulokset tulivat kesäkuun 28.päivä, 2019. Sain opiskelupaikan ja minulla on nyt opiskelijakortti. Muutaman vuoden tavoitteellinen työ sai arvoisensa päätöksen ja olen ylpeä itsestäni. Niin pitäisi saada olla jokaisen, joka millä tahansa opintopolulla saavuttaa päämäärän.
Mitä mä nyt teen ??
Kyllä, tiedän edelleen mitä haluan. Mutta minulla ei ole aavistustakaan miten sinne pääsen. Intohimoni ovat aikuiskoulutus, työssä opettaminen ja työssä opettamisen pedagogiikka, työelämän ja koulutuksen järjestäjien välinen yhteistyö sekä johtaminen, niin yksilöiden kuin tiimienkin johtaminen. Kasvatustiede ja johtaminen ovat erinomainen yhdistelmä. Mitä enemmän työssä opettaminen siirtyy työorganisaatioiden vastuulle, sitä enemmän tarvitaan työssä opettamisen pedagogiikkaa. Tiedänkö miten näihin töihin päästään? En tiedä. Vielä. En tänään. Nyt tiedän sen, että mitä kursseja minun pitää suorittaa Tampereen yliopistolla. Kasvoiko nälkä syödessä? Vastaisin että ei. Tavoitteeni oli päästä yliopistoon lukemaan kasvatustieteiden aikuiskasvatusta, elinikäistä oppimista ja johtamista. Nyt kohti kandin tutkintoa ja opettajan pedagogisia. Toivottavasti työpalikatkin loksahtavat paikoilleen. Jos ei, niin muutan mökille ja opettelen kasvattamaan yrttejä. Ja opetan kansalaisopistossa vaikka logistiikka.