Kuukausi: lokakuu 2018

Olen ollut onnekas voidessani työskennellä urani aikana eri kulttuurillisissa  ja eri omistuspohjaisissa yksityisen sektorin yrityksissä- globaaleissa suuryrityksissä hajautetuissa työympäristöissä, keskieurooppalaisissa semi globaaleissa  ja suomalaisissa pk-sektorin organisaatioissa.

Nyt, kun opintoja on takana 100 op ja johtamisen opintojen palvelujen johtamisen kurssin alkaessa, en voi olla ääneen pohtimatta suomalaisomisteisen yksityisen sektorin pk-yrityksien eräänlaista muutoksen pelkoa. Pohdintani ei koske startuppeja.

Olisinko oikealla tiellä tai ainakin sillä suunnalla miettiessäni, että toisella kädellä suomalaisomisteiset pk-yritykset esittävät julkisuudessa niin sosiaalisessa mediassa kuin valtamedioissakin muutoksen, muutos – ja oppimiskyvykkyyden olevan eräitä elintärkeimmistä asioista yrityksen olemassa olon,  kehityksen  ja kasvun edellytyksistä.  Ja toisella kädellä he  kenties tuhoavat nämä onnistumisen edellytykset muutoksen pelolla ja piintyneillä organisaatiokulttuurinsa tavoilla.

Muutosjohtaminen – se osuu ihmisten johtamiseen

Jos kerran muutosta halutaan ja sen sanotaan olevan yrityksen olemassa olon kannalta elintärkeää, niin miksi muutosta ei (uskalleta) toimeenpanna ja rekrytoinneissa jätetään palkkaamatta juuri se henkilö / ne henkilöt, joilla on tietotaito ja uskallus tukea organisaatioissa halutussa muutoksessa ja saavuttaa tavoite? Siksikö, että  30 vuotta talossa olleet Pekka tai Leena suuttuvat? Kyllä, muutos pelottaa. Ja sen vuoksi työntekijät siihen  voimakkaasti reagoivatkin. Se on inhimillistä käyttäytymistä. Mutta pelon ei saa lamauttaa eikä se saa olla tarvittavan muutoksen este. Muutosta voi johtaa hyvin – keskustellen ja tietoa jakaen, hyvällä pedagogisella työssä opettamisella ja sen ymmärtämisellä, että muutosjohtaminen ei ole pelkästään ja vain muutosten prosessijohtamista. Muutosjohtaminen on ihmisten johtamista muutoksessa ja fokuksen muuttamista  muutoksen kokeviin ihmisiin. Muutoksen sanotaan  iskevän  kolmeen tehokkaimpaan työkäyttäytymisen osaan: tarkoitukseen, identiteettiin ja hallintaan. (Moran ja Brightman, 2000, s. 2).

Muista myös  aina selittää kuka, mitä, missä, miksi ja miten. Pelosta johtuva vastustus voi näin hävitä tai ainakin vähentyä. Muutoksen onnistumisen työkalut ovat olemassa. Miksi te ette käytä niitä?

Mieli ja työ

Hyvät suomalaisomisteiset pk-alan yritykset – jos kerran on tarve muutokselle, niin uskaltakaa muuttua. Ja muistakaa  muutoksen yhteydessä ihmisen mielen johtaminen. Tähän on olemassa hyvää kirjallisuutta, muun muassa Helena Åhmanin Mielen johtaminen organisaatioissa (2012), jossa sanotaan hyvin, että johtaja ei koskaan johda vain tehtävää vaan aina myös ihmisten elämää ja että johtaminen on mielen johtamista.

Rekrytointi, työn ohessa opiskelu   ja raha

Uskaltakaa rekrytoida ihmisiä, joilla on osaamista,  rohkeutta muuttaa ja jotka  make a difference, jos kerran sanotte muutoksen olevan tarve. Muistakaa myös hyödyntää niiden työntekijöiden tietoa, jotka opiskelevat töiden ohessa kenties juurikin esimerkiksi muutosjohtamista, organisaatiopsykologiaa tai muita aiheeseen liittyviä asioita. Älkää väheksykö työntekijöidenne oppimisen kykyä ja oman osaamisensa kehittämistä. Että he eivät veisi ja myisi osaamistansa muualle.

Entä raha? Kokemukseni mukaan  missään muualla kuin suomalaisomisteisissa pk-yrityksissä ei ole tarvinnut vääntää rautalangasta mallia palkkaneuvotteluissa – ja se jättää suuhun jo alkumetreillä pahan maun. Raha ei ole ainut tekijä jonka vuoksi kandidaatti valitsee juuri teidät työnantajaksensa, mutta raha on tärkeä tekijä. Ja sen väheksyminen on kandidaatin työn ja osaamisen väheksymistä. Vapaaehtoistyötä tehdään sitten vapaa-ajalla, ei töissä.

VALINTOJA JA OSAAMISEN TUSKAA

En ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiini ja nyt tein nyt valinnan blogini säännöllisestä kuukausittaisesta päivittämisestä.  Jatkan hyväksi havaitulla linjalla reflektoiden aikuisen naisen yliopisto-opintoja Helsingin yliopiston avoimessa yksityisen sektorin työorganisaatioihin, samalla joskus purkaen kiukkua ja tuskaa pidätellen.

Opintoja on nyt takana 100 op, 105 op meneillään. En ole opiskellut just for fun- minulla ei ole ollut sellaista luxusta- vaan opinnollani on alusta lähtien ollut tavoite: oppia ja syventää osaamistani sekä saada eteenpäin oikeuttavat arvosanat. Takana on nyt kasvatustieteiden perusteet sekä aikuiskasvatuksen ja johtamisen aineopinnot plus muutama irrallinen kurssi tavoittelemillani arvosanoilla. Kursseista voin lämpimästi suositella pedaginen johtaminen digiajalla. Jatkan eteenpäin,  koska haluan ja osaan ja koska Suomessa on aivan loistava mahdollisuus yliopistotasoiseen aikuisopiskeluun. Olenko vitosen oppilas? En ole. Eikä se ole estänyt minua oppimasta, olemalla hyvä siinä mitä teen  ja omaksumasta uutta tietoa. Se on vaatinut työtä, sen voin sanoa.

KUN  OPISKELU  JA OSAAMINEN  ON PAHAKSI

Nyt jo eläkkeellä oleva entinen esimieheni, nykyinen perheystävä, sanoi minulle että ”Outi, ehkä diplomaatin ura ei kenties olisi paras uravalintasi.” Tämä tulee mieleeni keskustellessani rekrytoijien ja potentiaalisten(ko?) työnantajien kanssa.  Osa rekrytoijista antaa vinkiksi, että ”älä sitten tuo esille noita sun opintoja, pidä matalaa profiilia”, osa sanoo että go for it. Sama jako on suomalaisomisteisten ja ulkomaalaisomisteisen yhtiöiden kanssa: suomalaisomisteiset (perinteiset) yhtiöt pelkäävät muun muassa muutosjohtajuuden osaamista, hajautetun työn hallintaa ja sen opettamista sekä työssä opettamisen pedogogiikkaa, kv-omisteiset eivät.

Yhteiskunnassamme  puhutaan toisella kädellä ja vaaditaankin uuden oppimista ja  osaamisen päivittämistä läpi eliniän ja yritykset huutavat  osaavan ja kyvykkään työvoiman perään. Kysyn, että  miksi toisella kädellä osaavaa ja kyvykästä ja itsensä kouluttavaa ja osaamista syventävää  työntekijää sitten karsastetaan ja  hänet katsotaan liian päteväksi? Hyvät suomalaisomisteiset pk-yritysten johtajat – puheenne osaavan työvoiman saannin vaikeudesta ja  muutoksen välttämättömyydestä saa oudon sävyn jos te ette edes uskalla palkata niitä henkilöitä, jotka osaisivat  auttaa teitä niissä asioissa, jotka kenties ovat aiheuttaneet ne ongelmat  joihinka julkisuudessa pyydätte apua:  vanhat vallan rakenteet, muutosjohtamisen osaamattomuus, pintatason perehdyttäminen ja työssä opettaminen syväopettamisen sijaan ja hajautetun työn hallinta. Muutos kun lähtee teistä itsestänne. Aivan kuten se lähtee ja lähti aikuisopiskelijastakin.

Huomasin joksikin aikaa valinneeni hiljaisen tien. Vähättelin opintojani, opintosuorituksiani ja oppimaani. Kenties näin on käynyt muillekin aikuisopiskelijoille opintojen siinä vaiheessa, kun tietoa on jo paljon mutta se ei ole vielä saanut oikeaa muotoa. Heräsin tyhmyyteeni työskennellessäni loistavassa keskieurooppalaisomisteissa yrityksessä; mikä tekemisen meininki, erinomainen arvostus hyvälle työssä opettamiselle, muutosjohtamisen uskallus ja jämäkkyys, aikuisopiskelun ja yksilön  arvostus, kannattava liiketoiminta hajautetussa työympäristössä. Ja kaikki tämä tietoa jakaen ja keskustellen.

Älkää vähätelkö opiskelusaavutuksianne ja oppimaanne. Jonakin päivänä se löytää hyvän kumppanin.