Hyvä lukija. En edelleenkään tiedä jääkö blogini vain kahteen kirjoitukseen, joka vaaditaan pedagoginen johtaminen digiajalla kurssin läpäisemiseksi. Harmittaa, että en osaa visualisoida blogiani. Ehkä joskus on aika oppi sekin. Askel kerrallaan aikuisenakin uuden opin tiellä.
Lupasin edellisen, ensimmäiseni, blogin lopussa käsitellä solmutyöskentelyä. Opiskelin aikuiskasvatuksen aineopinnot valiten liike-elämän työorganisaatioihin ja työn kehittämiseen sopivat kurssit. Eräiden kurssien opettaja puhui usein hyvästä teoriasta. Opintojen alussa mietin mikä on hyvä teoria ja mitä se tarkoittaa. En osaa ilmaista tieteellisesti hyvän teorian teoriaa, mutta minulle se kenties on sitä, että osaan perustellusti tuoda teorian käytäntöön, esittää teorian suhteessa käytäntöön ja hahmottaa teoriaa kokemuksiini.
SOLMUTYÖSKENTELY – TEORIA JA KÄYTÄNTÖ
Engeström (2005, s. 87) määrittelee solmutyöskentelyn tavaksi, jossa eri organisaatioiden ja toimintajärjestelmien tarkoituksenmukaisimmat henkilöt pystyvät toiminnan kohteen hoitamisessa ja nopeasti kytkemään toimintansa yhteen ja taas eriytymään. Solmussa kohde, yleensä asiakas, on yleensä se taho, joka määrittelee solmun kussakin työn vaiheessa olevan johtavan osapuolen. Solmutyöskentely horjuttaa myös perinteisiä valta-asemia. Kenelläkään toimijoista ei ole pysyvää määräävää tai kontrolloivaa asemaa työn hoitamisessa, koska työ ja siihen osallistuvat toimijat vaihtuvat sen mukaan, mitä työn kohde vaatii tehtäväksi. Engeström katsoo solmutyöskentelyn olevan osa nykymuotoista verkostotaloutta, yhteenliittymiä ja alliansseja, joissa tehdään yhteistyötä yli perinteisten organisaatiorajojen ja jossa yhteistyö ei pelkisty tietyn yksilön eikä organisaation keskitettyyn kontrolliin eikä määräävään asemaan.
Kenties aikuisopiskelijat ovat juurikin solmutyöskentelyn ammattilaisia. Me kytkemme itsemme tietyn kurssin tiettyyn ryhmätyöhön tietyksi ajaksi tavoitteena tehdä asetettu työ ja tavoitteen saavuttamisen jälkeen erkanemme kunnes taas kytkemme itsemme uuteen ryhmään uutta asiaa varten. Asiakkaaksi voidaan kenties mieltää kurssin opettaja ja kurssin tehtävien vaatimukset ja sen mukaan ryhmän kukin jäsen antaa oman panoksensa työn tavoitteen saavuttamiseksi. Olemme luentosaleissa ja digiavaruudessa kohtaavia ja erkanevia yhteenliittymiä.
Myös Sannino (2009, 215–216) antaa teorialle kasvot ja saa teorian elämään nykypäivään tuomalla esiin myös mielestäni yhden tärkeimmistä solmutyöskentelyssä pitämäni arvon, näkökulman ja konkreettisen hyödyn: ongelmien ratkaisun yhdessä.
Sannino yhdistää solmutyöskentelyn ja ongelmien ratkaisun malliksi, jossa muuten löysästi yhtenäiset kumppanit kytkeytyvät intensiivisesti tilanteen mukaan yhteen ratkaistakseen ongelmia ja etsiäkseen nopeita ratkaisuja heidän yhteisen työn kohteen niin vaatiessa.
Solmutyöskentelyähän me kenties teemme liike-elämän organisaatioissa tietämättämme koko ajan.
MITÄ AIKUISOPISKELU AVOIMESSA YLIOPISTOSSA VAATII
Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, koska vastaus riippuu opiskelijan henkilökohtaisesta tilanteesta; esimerkiksi saako ja voiko opiskella täysipäiväisesti, opiskeleeko ainekokonaisuuksia vai yksittäisiä kursseja, onko tavoitteena tutkinto ja niin edelleen.
Ainakin tämä vaatii peppu penkkiin ja tv kiinni asennetta. Niin hassulle kuin kuulostaakin, niin sosiaalista mediaa ei voi laittaa kiinni, koska sen käyttöä tarvitaan monella kurssilla ja se on tullut jo osaksi normaalia vuorovaikutusta ja tehtävien tekemistä.
Jos opiskelija tekee ainekokonaisuuksia tai kokonaisuuksiin vaikuttavia osia tavoitteellisesti, niin tämä vaatii suunnittelua ja suunnitelmien toimeenpanoa. Saan aina vähän näppylöitä kun kuulen suunnitelmien tekemisestä. Odotan innolla ja vaivaantuneenakin sitä kohtaa, missä esitetään konkreettinen toimeenpanosuunnitelma.
Hyvässä johtamisessa sanotaan olevan tärkeää tavoitteen asettaminen, puhuminen sekä keskustelu miksi tavoite on tärkeä. Aikuisopiskelija tekee saman yksin itsensä kanssa: puhuu ja keskustelee miksi minä tätä teen. Se auttaa jaksamaan ja toimeenpanemaan suunnitelmat. Tämä on joskus raivostuttavan yksinäistä. Mutta luovuttaa ei kannata eikä uskoa jos joku sanoo että et sä voi. Kyllä sä voit.
LIIKU DIGISSÄ JA LIIKUTA ITSEÄSI
Lonkan koukistajat ovat kovilla ja jähmettyvät istumisesta: mene venyttely- tai syvävenyttelytunneille, selkäjumppaan tai joogaan. Tai vesinyrkkeilyyn, siinä lähtee kaikki aggressiot.
Digitaalisuus itsessään ei ole autuaaksi tekevä asia ja sen käyttö sekä siellä olo tulisi olla tarkoituksen- mukaista. Moniko esimerkiksi pk-yritys on valinnut, tehnyt ja toimeenpannut itselleen tarkoituksenmukaisen viestintästrategian, ottanut työntekijät mukaan suunnitteluun sekä sopinut käytöksestä sosiaalisessa mediassa? Viestintästrategiaan valittujen kanavien käyttö tulisi myös opettaa kaikille työntekijöille.
Tieto ja viestintä ovat digissä. Hyvä niin ja siihen tulee sopeutua, sitä tulee opetella ja opettaa. Kunhan pitää jonkun järjen päässään, eikä esimerkiksi myyjän ammatissa someta kavereiden kanssa asiakkaan odottaessa vuoroaan. Kun se asiakas ei odota.
Asiakkaan kohtelu ja työssä opettaminen ovat niin herkullisia aiheita, että ehkä jatkan.